Millaista on lähteä maailmalle puolison työn perässä? Mitä se vaatii ja antaa? Tässä haastattelusarjassa esitellään näkökulmia näihin kysymyksiin ja matkataan maailman ympäri. Ensimmäisenä vastausvuorossa on Riikka Kojo Irlannista.
Ystäväkirjan vastaukset
Vihreän saaren emäntä
Riikka Kojo muutti perheensä kanssa Irlantiin tammikuussa 2017. Päätös lähtemisestä syntyi nopeasti: Riikka kertoo heidän muuttaneen kolmen kuukauden varoajalla ja tehneet päätöksen yhdessä viikonlopussa. Ajoitus komennukselle oli otollinen, sillä Riikka oli lähtöpäätöksen aikaan hoitovapaalla töistään markkinoinnin ja projektinhallinnan parista suuressa suomalaisessa teknologiayrityksessä. Töihin paluun sijaan hän muuttikin perheineen Irlantiin. ”Monesti olen miettinyt olisinko jänistänyt, jos minun olisi pitänyt irtisanoutua työstä ja uskoa siihen, että kaikki tulee menemään hyvin.”
Riikka asuu Lounais-Irlannissa pienellä ja tuulisella paikkakunnalla, jolla on noin 20 000 asukasta. Pikkukaupungin ihmiset ovat ystävällisiä ja puheliaita, luonto ja Atlantti ovat lähellä. Riikan mukaan yhden päivän aikana voi hyvin saada kattauksen kaikkien vuodenaikojen sääoloista.
Puolen vuoden koeaika
Riikka perheineen antoi alkuun Irlannille mahdollisuuden vakuuttaa heidät kesään mennessä. Muuttovaiheessa Suomeen jäi vielä koti, ja he päättivät aluksi katsoa rauhassa, miltä uusi asuinmaa tuntuu. ”Kesään mennessä oli helppo tehdä päätös ja todeta, että asiat olivat lähteneet rullaamaan hyvin. Myimme Suomen kerrostalokotimme ja pakkasimme siellä olleet tavarat vuokravarastoon.”
Riikka kävi ensimmäistä kertaa Irlannissa muutamaa kuukautta ennen muuttoa, lokakuussa 2016. Arki kahden maan välillä oli jo alkanut, sillä hänen miehensä työskenteli tuolloin joka toisen viikon Irlannissa ja toisen Suomessa.
”Tulin pidennetyksi viikonlopuksi katsomaan paikkakuntaehdokkaita. Lokakuiselta vierailulta mieleen jäi maan vihreys ja kapeat, kivimuureilla reunustetut tiet sekä hankalankuuloinen aksentti. Muuttamisen jälkeen ihmetytti se, miten talossa oli jatkuvat kylmää, kalseaa ja vetoisaa. Tuntui, että satoi jatkuvasti, mutta kaduilla vastaantulleet ihmiset tervehtivät iloisesti.”
Riikan vastauksista huokuu viihtyminen Irlannissa. Nyt kaksi ja puoli vuotta muuton jälkeen hän toteaa ulkomaankomennuksen hitsanneen heidät perheenä tiukemmin yhteen, ja antaneen heidän tyttärelleen hyvät eväät kielen oppimiseen.
Ulkosuomalaisen uudenlainen Suomi
Riikka kertoo monien asioiden Suomessa nousseen välimatkan myötä uuteen valoon. Esimerkkeinä hän mainitsee edullisen päivähoidon, tuetut vanhempainvapaat sekä nettiasioinnin helppouden soittamisen ja kirjeiden sijaan.
”Jos jotakin luvataan, se käytännössä aina pitää. Toisaalta taas välimatka on opettanut sen, että Suomi on tavoiltaan aika kylmä maa. Kun Suomilomilla olen erehtynyt täkäläisten tapojen mukaan tervehtimään vastaantulevia ihmisiä, olen saanut osakseni lähinnä "mikäköhän kylähullu tuo oikein on" –katseita. Lasten kanssa täällä liikkuessa olen tottunut siihen, että heidät huomioidaan ja heille jutellaan. Ihan sama onko kyseessä kaupan kassa, kahvilan työntekijä vai kaduntallaaja. En valitettavasti voi sanoa samaa Suomesta.”
Verkkaisen rytmin Irlanti
Kuten moni ulkosuomalainen, myös Riikka kohtasi aluksi haasteita asioiden hoitamisessa uudessa maassa. Irlannissa hän olisi tarvinnut Proof of Address’in, todisteen maassa asumisesta ja osoitteesta, joka olisi ollut avain asioiden hoitamiseen. Kaikessa kirjastokortista puhelinliittymään ja pankkitilin avaamiseen oltaisiin tarvittu tätä todistetta, mutta ensimmäistä kappaletta olikin vaikeaa saada.
”Aikataulujen pitävyys on myös täysin toista kuin Suomessa. Täällä on lähinnä saanut totutella siihen, että asiat tapahtuvat kun tapahtuvat. Yleensä hyvin verkkaisesti.”
Riikka mainitsee suurimpana erona arkeen Suomessa hänen kotiäitiytensä. Suomessa hän olisi työskennellyt lasten syntymien välissä ja olisi nyt jo palannut tai pian palaamassa työelämään. Riikan päivät muodostuvat esikoisen kuljettamisesta paikalliseen eskariin eli preschooliin, joka kestää neljä tuntia päivässä. He kulkevat matkat kävellen, ja muutamina aamupäivänä hän lähtee kuopuksensa kanssa vanhempi-lapsi harrastuksiin. Arkeen mahtuu ulkoilua, lukuhetkiä, leikkejä ja ystävien tapaamista. Osan päivästä haukkaavat myös kotiaskareet, kuten ruuanlaitto, kaupassakäynti, pyykit, siivous ja pihatyöt. ”Nämä ovat pitkälti minun "töitäni" miehen tehdessä pitkää työpäivää. Samoin yleinen asioiden organisointi on minun heiniäni.”
Iltaisin Riikka lähtee treenaamaan lähisalille tai kirjoittaa Vihreän saaren emäntä -nimistä blogiaan. Viikonloput ovat perheaikaa, jolloin ulkoillaan ja tehdään retkiä lähialueelle, sekä käydään syömässä ulkona. Riikka kertoo Irlannin tehneen heistä pubiruokailijoita.
Tämän haluaisin merkitä CV:hen
Riikan mukaan komennuksilla oppii valtavasti asioita, jotka ovat merkittäviä elämässä, mutta saattavat olla näkymättömiä CV:ssa.
”Sen sellaisen "kaikki mulle heti"- asenteen saa ainakin unohtaa ja opetella kärsivällisyyttä. Myöskään ihmissuhteita ei välttämättä synny noin vain sormia napauttamalla, joten on kyettävä viihtymään myös itsekseen. Mielestäni komennukselle lähtijältä vaaditaan myös asioiden selvittelykykyä, uuteen maahan ja kulttuuriin tutustumista, organisointikykyä. On oltava avoin uusille asioille.”
Riikan mielestä puolison roolissa matkaavan on sopeuduttava siihen, että matkassa ollaan kumppanin työtilanteen ehdoilla ja toisen työpäivät saattavat venyä pitkiksi. Työmatkoja saattaa ilmaantua lyhyellä varoitusajalla, mikä toisinaan tarkoittaa asioiden uudelleensuunnittelua. Tästä on syytä keskustella avoimesti ja olla itse aktiivinen, sekä tunnistaa mahdollisesti tarvittavien muutosten paikan.
Mieleenpainuva hetki
Riikka asuu alueella, jolla ei ole sopeutumista helpottavia expat-yhteisöjä tai Suomi-kouluja. Aluksi Riikka selvitti itse harrastusmahdollisuuksia ja kerhoja, joissa voisi tutustua ihmisiin uudessa asuinmaassa. ”Kävimme toista kertaa uintiryhmässä, kun eräs toinen äiti tuli kertomaan minulle, että hän on muutaman muun ryhmän äidin kanssa menossa uinnin jälkeen hänen kotiinsa kahville, josko haluaisin liittyä seuraan. Näistä muutamasta äideistä lapsineen saimme hyviä kavereita ja lukemattomia kahvitteluita ja puistokäyntejä lisää.”
Riikan neuvot Irlantiin muuttavalle
”Varaudu kaikenlaiseen alkusäätöön ja siihen, etteivät asiat toimi kuten Suomessa. Myös asuntojen kunto ja taso ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Kosteassa ilmanalassa home on tyypillistä. Selvitä etukäteen tai heti alkuvaiheessa, löytyykö paikkakunnalta harrastuksia tai tekemistä, josta olet kiinnostunut ja ilmoittaudu mukaan. Täältä löytyy muun muassa paljon erilaista vapaaehtoistoimintaa. Lunkilla asenteella pärjää pitkälle!"
Riikan arkea Irlannissa voi seurata hänen bloginsa ja Instagramin kautta. Lämmin kiitos Riikalle haastatteluun osallistumisesta!
Kuvat: Riikka Kojo
---------------------------------------------------
Mistä tässä haastatteluprojektissa onkaan kyse? Lue lisää täältä
Comments