top of page
Search
Writer's pictureElina U.

VÄLITILAA JA KOTIUTUMISEN ASKELIA





Moi,


Terveisiä Kiinasta, täällä kukkii nyt kaikki. Pensaat, kirsikkapuut, tulppaani-magnoliat (jotka ovat tosin ehtineet jo hieman laikaistua). Tuulenpuuskat varistavat ilmaan terälehtiä ja silloin maisema näyttää absurdin kauniilta. En ole kirjoittanut hetkeen, sillä gradun loppuunsaattaminen osoittautui hyvin intensiiviseksi kirjoitusprosessiksi.

Muista pitää huolta istumisen ergonomiasta, sanon vain.


Nytkin kirjoittaminen tuntuu vaikealta, sillä en voi kirjoittaa mitä haluaisin, tai oikeastaan kuvittelin voivani kirjoittaa. Haluaisin kertoa, että nyt tiedämme jatkosta, että gradun palauttaminen tuntui mahtavalta ja että nyt voin pitkästä aikaa hengähtää.


Mutta emmepä tiedä ja palautettu gradu kauhistuttaa. Vaikka olen kirjoittanut nyt gradutiedostoon kaiken minkä tiedän monikulttuurisesta kirjallisuudentutkimuksesta ja kulttuurisista välitiloista, en ehtinyt hioa tekstiäni niin paljon kuin olisin halunnut. Kuohuviinipullon avaamisen sijaan haluaisin nyt jo vain alkaa työstää esitarkastuksen jälkeistä lopullista versiota. Seuraavan syksyn osoitteemme ei ole vieläkään sataprosenttisen selvä ja kaikkihan tietävät, miten turhauttavalta venyvä epätietoisuus tuntuu.


Positiivista tässä kaikessa on silti Shanghain kevät. Meillä on ollut nyt vieraita Suomesta, ja heidän kanssaan kulkiessa on tullut kätevästi tehtyä turisti-asioita, kuten alitettua Huangpu-joki valotunnelissa ja vierailtua vihdoin Yu Gardenin kujilla. Söimme lempiravintoloissamme ja kuljimme pitkin kaupunkia. Lapset juoksentelivat kevätpäivänä serkkujensa kanssa Bundin rantakatua pitkin pilvenpiirtäjät taustallaan ja taas kerran mietin, että mitä kaikkea he tästä kaikesta joskus muistavat. Toivottavasti mahdollisimman paljon, ihmeellisen Kiinan ja sen ilon kun iltapalapöydässä oli tuttuja kasvoja vieraalla maalla.


Ai niin, haluan kertoa kahdesta asiasta, jotka ovat viime aikoina merkittävästi vaikuttaneet Kiinaan kotiutumiseen!


1.Olen muuten kokenut suorastaan lapsenomaista iloa onnistuessani asioimaan muutaman kerran kahvilassa ja ravintolassa vain kiinaksi. Ensimmäisellä kerralla tilatessani ”kaksi lattea ja yhden cappuccinon” puhkesin hihkumaan ilosta ääneen. Taputin innokkaasti käsiäni, kun myyjä ymmärsi sanani. Myyjää nauratti ja minä olin onnellinen.


2. Saimme myös asennettua vihdoin kännykkääni WeChatin-maksuominaisuuden, mikä helpottaa elämää täällä huomattavasti. Kaikki toimii täällä WeChat-sovelluksella, joka on kuin Whatsappin ja Facebookin jälkeläinen, jossa on myös maksuominaisuus. Sitä käyttävät täällä kaikki, ja kun sanon kaikki, niin tarkoitan sitä myös. Sen avulla vaikka varataan tanssitunteja, katsotaan lasten kuulumisia päiväkodista ja koulusta, tilataan lähikaupasta ruokia kotiin, viestitellään ystävien kanssa, maksetaan laskuja, jaetaan sijaintitietoja, shoppaillaan nettikaupoissa, käytetään käteisen tai kortin sijasta ostostilanteissa… Olen huomannut, että sain välillä suorastaan pelästyneitä katseita, kun kaivoin (kiinalaisen) pankkikorttini esiin ja käteisellä maksaessa vaihtorahat aiheuttivat selvästi päänvaivaa. Kansainvälisiä kortteja on täällä melkein turha edes yrittää käyttää.


Neuvoni Kiinaan muuttajille onkin, että lataa WeChat jo ennen lähtöä. Etsikää joku, joka osaa liittää teidät heti tärkeimpiin ryhmiin. Maksuominaisuuden kanssa ei kannata vitkutella näin pitkään kuin minä.


Pieniä asioita, mutta auttavat arkea huomattavasti. Tänään kukkamarkkinoilla kysyin sujuvasti, että duōsaho qián, paljonko maksaa, mutta myönnän näytelleeni vastauksen ymmärtämisessä. Pienen kimpullisen pioneja sai joka tapauksessa kahdella eurolla, jonka maksoin WeChatilla kuten shanghailaiset konsanaan.


Suomen vieraiden kanssa olen huomannut, miten normaalilta tämän Shanghain sivukylän expat-kuplan leppoisa rytmi minusta jo tuntuu. Miten tavallisia monet arjen asiat jo ovat, kuten kotiin tilattava juomavesi tai menojen suunnittelu autokuskin saatavuuden mukaan. Compoudin kultakrumeluurit ja vaappuvat skootterikuormat. Vielä syksyllä päivät olivat yhtä kummastusta, ja nyt niistä on tullut osa minun normaaliani.


Tällaista siis tänne kuuluu viileään torstaihin. Viikonloppuna kaupungin yllä roikkui helle, ja nyt kaipaan toppatakkia.


Toivottavasti sinne kuuluu kaikkea hyvää,

Elina




168 views0 comments

Recent Posts

See All

KOTONA

Commentaires


bottom of page