Kiinalainen teekulttuuri kiehtoo minua tavattomasti. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan teehuoneisiin -ja traditioihin, maistelemaan erilaisia teelaatuja. Kiinalaiset ovat tarkkoja teestään. Jopa Shanghain Starbuckseissa löytyy tuttujen kahvivalikoimien lisäksi pitkät rivit erilaisia teepurkkeja- ja lajikkeita, joita kiinalaiset tutkivat asiantuntevin ottein. Lähipiirini tuntee minut teesnobina, sillä hauduttelen teenlehdet mieluiten rakkaassa valurautapannussani, enkä voi sietää keinotekoisia pussiteemakuja. Totuuden nimissä minun on kuitenkin myönnettävä, että en ole mitenkään perehtynyt oikeaoppiseen teenvalmistukseen. Kalliiden teepurkkkienkin ostelu vain sattuu tuomaan pientä luksusta talvipäiviini. Moni pussiteelaatu on minusta oikeasti myös ihan hyvää, kunhan siihen ei ole yritetty lisätä mitään keinotekoista juustokakku-aromia.
Tämä teekuppi oli suloinen yllätys eräässä French Concessioinin pikkukahvilassa. Oli previsiittimme viimeinen päivä ja kuljeskelimme pitkin tuota ranskalaishenkistä kaupunginosaa. Päätimme pysähtyä kahvilaan juomaan jotain. Kassalla minä hoksasin, etten ollut maistanut kertaakaan vielä teetä koko matkamme aikana, vaikka olimme viimein tuossa teen luvatussa maassa. Minun ja kahvilan myyjän välillä oli melkoinen kielimuuri. Lopulta olin varma tilanneeni jotain hyvin kummallista, sillä myyjä näytti tilaukseni kuultuaan yllättyneeltä ja alkoi valmistaa juomaani pahvimukiin. Olisin toivonut posliinikuppia, mutta tiesin, että oli turha edes yrittää selittää sitä. Kahvila oli hipsterityylinen; seinät notkuivat kirjoja ja taidetta, pihalla oli värikkäitä eriparipöytiä puiden alla. Istuimme yhteen pihan pöydistä ja avasin kuppini muovikannen, jonka alta paljastui kuivattuja kukkia. Olin tilannut mukillisen vaalenpunaisia ruusunnuppuja. Ihastuneena maistelin makeaa ruusuteetäni ja mietin, että mitä kaikkia yllätyksiä kaupunki mahtaisikaan vielä kätkeä.
Comentarios