Matkalla lentokentältä hotellille tarkkailin liikennettä. Sen sanotaan olevan Kiinassa hurjaa, jopa kaoottista. Mekin tulisimme liikkumaan ainoastaan kuljettajan kyydissä tai julkisilla. Katselin ikkunasta, miten autojen joukossa kulki sulassa sovussa sähköskoottereita ja polkupyöriä. Niiden kuljettajat puikkelehtivat liikenteessä rennosti, ilman kypärää. Tämä havainto kauhistutti minua. Osa oli suojannut kasvonsa huivilla tai maskilla, osa piti käsiensä ja jalkojensa edessä peittoa helteestä huolimatta. (Peittojen merkitys jäi minulle mysteeriksi, sillä asiasta kysyessäni agenttimme vastasi niiden "jääneen talvesta, silloin on todella kylmä".)
On totta, että skoottereilla ja polkupyörillä voidaan kuljettaa Shanghaissa mitä tahansa remonttivälineistä huikeisiin pakettikuormiin. Tämä French Concessonin alueelle perjantai-iltapäivänä parkkeerannut polkupyörä oli minun suosikkini. Se toimi pop up -henkisenä kukkakauppana ja sen kyydistä olisi voinut ostaa alkavan viikonlopun kunniaksi joko kukkakimpun tai huonekasvin. Kukkakauppias istui jalkakäytävän reunalla huolettomasti hyräillen, yksittäisiä ruusuja sellofaaniin käärien. Kun kuljimme hänen ohitseen toisen kerran, hän sumutteli hellyydellä vettä huonekasvien lehdille. Olisin tahtonut ostaa tuon viherkasvin liljojen vierestä, mutta aivan vielä en voinut.
Kuvittelin, kuinka pian asuisimme tuossa kaupungissa ja voisin seistä metrossa kukkaruukku kainalossa, huojua perjantai-iltapäivän ihmismassassa kohti Minhangia. Tiedän jo, mihin kohtaan uutta kotiamme aion tuon kukkaruukun asettaa.
Comments