Hei taas,
Olemme jälleen Shanghaissa. Ulkona on harmaata ja sateista, korkeat palmut huojuvat tuulesta taipuneina. Osa niistä on peitelty talven kylmyydeltä suojaan, vähän samoin kuin Suomessakin harsotetaan kasveja suojaan hallanvaaralta. Voi miten odotankaan kevättä. Sympatiseeraan palmuja ja olen kääriytynyt peittojen alle pakoon ikkunoiden vetoa. Ilmanpuhdistinten humina voisi aivan hyvin olla jetlagin pehmittämän pääni kehittämää taustakohinaa. Olo on epätodellinen ja ajatukset kirkastuvat ainoastaan hetkittäin kahvin voimalla. En ole koskaan kokenut tällaista aikaeroväsymystä, mutta eiköhän tämä alkanut arki asettele taas karanneen unirytmin uomiinsa. Toivottavasti, sillä harva meistä on parhaimmillaan yön varhaisimpina tunteina aloitettuina päivinä.
Ystäväni sanoi, että hänelle ensimmäinen Suomi-loma oli lohdullinen muistutus siitä, miten nopeasti "entiseen elämään" on mahdollista päästä takaisin. Shanghaista matkustaa Helsinkiin yhdeksän tunnin suoralla lennolla, ja tällainen samanlainen tunne kuin ystävälläni on herännyt minullekin tätä väliä kulkiessa. Voi syödä aamiaista täällä ja mennä illalla nukkumaan suomalaiseen pikkukaupunkiin, tutuilla kukkalakanoilla vuorattuun vieraspetiin. Luin Helsingin Sanomista tiedeartikkelin, jossa sanottiin ajan kuluvan ilmassa eri tahtia kuin maalla. En ole varma ymmärsinkö artikkelia kokonaan, mutta olen silti varma, että näissä siirtymissä ajalle todella tapahtuu jotain.
Kotimaassaan lomailevat expatit kiinnittävät lähes poikkeuksetta huomiota asioihin, joita ei yleensä arjessa huomaa. Amerikasta Suomessa vieraillessamme innostuin joka paikasta löytyvistä biojäteroskiksista ja verkkopankkisysteemistä, siitä miten vaivatonta oli olla pohtimatta tippaamista tai miten ihanaa oli uskaltaa antaa lasten juosta vapaasti ulkona. Samaan aikaan minua harmitti moikkailemattomuus ja myös rauhoitti vaivaton hiljaisuus. Tällä kertaa iloitsin puhtaasta ilmasta ja kyllästytin kaikki esitelmöimällä ilmanlaatusovelluksistani ja havaitsemistani suomalaisten paikkakuntien ilmanlaatueroista (esimerkiksi Raumalla ilmanlaatu oli monta kertaa keltaisella, jopa lähes oranssilla, mikä oli yllättävää).
Jo vain kolme kuukautta Kiinassa saivat minut huokaisemaan, että miten helppoa kaikki onkaan Suomessa. On mahdollista ajaa autoa, nettisivut aukeavat nopeasti ilman takkuilevaa VPN-yhteyttä, isoista marketeista voi ostaa kaikki ruuat kerralla ilman tuskailua ruokien aitouden tai myrkkyjen kanssa. Hyllyjen välistä ei löydy ötököitä tai kissoja. Kaikki toimii niin valtavan sujuvasti että melkein naurattaa. Suihkusta tulee joka kerta lämmintä vettä ilman arvuutteluja ja ihmiset jonottavat kohteliaasti, kuin kyseessä olisi oma taiteenlajinsa.
Sopeutumisoppaat neuvovat, että kotimaassa ei kannattaisi vierailla ainakaan alle kuuden kuukauden aikana uuteen maahan muutosta. Tämä voi sotkea sopeutumisprosessin ja saada ihmisen ikävöimään kaikkea tuttua juuri silloin, kun sopeutumisessa saattaa muutenkin olla meneillään se kuuluisa "kaikki ärsyttää" -vaihe. Jälleen kerran luulin olevani immuuni näille kulttuurishokin vaiheita kuvaaville etapeille, mutta kieltämättä matka ei ainakaan helpottanut jo valmiiksi pyörällään olevaa mieltä. On melkein vaarallista muistaa, miten onnelliseksi leffailta ystävän tutussa olohuoneessa tekeekään, tai että miltä tuntuu perheidemme tukiverkko ympärillä.
Kaikesta huolimatta lentokoneessa rastitin maahantulokaavakkeeseen silmääkään räpäyttämättä kohdan "returning home". Oli kuin olisin painanut taas play-nappulaa pausen jälkeen, kun vilkutimme autonkuljettajallemme Pudongin lentokentällä (vaikka tuskin se tiedeartikkeli aivan tätä tarkoitti). Hän nosti hyväntuulisena laukkumme autoon ja lähdimme liikkeelle.
Nihao Shanghai, pilvenpiirtäjät, kultaiset kalat, ränsistyneet sivukujat ja kaikki odottamaton.
Kotona jääkaapissa odotti ayin valmistamat dumplingit ja oma sänky.
Vaikka vastassa olikin taas jääkylmää vettä valuttava suihku ja harmaan talvinen kaupunki, tuntui tuo sunnuntai silti kotiinpaluulta. Aivan samoin täällä kuin siellä, Suomessa joulukuun alussa. Koulun pihalla muuten tajusin keltaisten kulkukorttinauhojen määrästä, että me emme ole enää edes ne kaikkein uusimmat täällä. Shanghain expat-yhteisöjen kierto on nopeaa ja vuodenvaihteessa osa lähtee ja uudet saapuvat. Hymyilin keltanauhaisille niin rohkaisevasti jetlagini läpi kuin osasin, nukahtanut lapsi sylissäni. Tervetuloa Shanghaihin.
Hei ja tosiaan, hyvää alkanutta vuotta. Tämä on kuulemma sian vuosi, sen sanotaan tuovan vaurautta.
Elina
Comments