Moi,
Tästä ei tule suosikkikirjettäni ja kirjoitan tätä hyvin ristiriitaisin tuntein. Oikeastaan naputtelen tätä kirjoitusta Thaimaasta käsin, jonne tulimme kiinalaisen uuden vuoden viettoon viikko sitten. Asuinmaamme -ja kaupunkimme tilanne koronaviruksen uhan alla seuraa kuitenkin lomaamme ja halusin kirjoittaa tämän hetken tunnelmista. Kieltämättä viikon päässä häämöttävä paluu Shanghaihin mietityttää.
Joka päivä pyrimme muodostamaan uudenlaisen tilannekuvan; minkälaisia varotoimia on tullut lisää, mitkä tiet ovat kiinni, miltä tartuntaluvut näyttävät. Pyrin seuraamaan kansainvälisiä medioita ja terveysjärjestöjä, jotka ovat kenties nopeiten ajan tasalla. Vältän viimeiseen asti ahneita klikkiotsikoita ja tahdon pysyä faktoissa. Minua suorastaan inhottaa median herkuttelu pelon lietsonnalla ja raflaava kirjoitustyyli.
Mikäli kyseessä olisi mikä tahansa muu maa, en edes harkitsisi "oman kuvan muodostamista" jostakin virallisten tiedotteiden ja WeChatissa kiertävien juttujen väliltä. Vaikka Kiina onkin ollut todella avoin kaiken tautiin liittyvän kanssa, tiedän toki 2000-luvun historian virustautien ja tiedonkulun suhteen ja siksi minullakin on toki omat epäilykseni. Expat-piireissä kiertää hurjia huhuja, joista osa on onneksi niin ylilyöviä, että niiden todenperäisyyttä ei edes tarvitse pohtia. Esimerkiksi lauantaina ihmisiä kehoitettiin pysymään klo:16-16.30 sisätiloissa, sillä kaupunki desinfioitaisiin taivaalta käsin. Niinpä.
Minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet siitä syystä, että kyseessähän ei ole automaattisesti kaikille ihmisryhmille vaarallinen sairaus. Jotkut selviävät pelkästään flunssan oireilla. Siksi nämä kaikki valtavat varotoimet ja median luoma hysteria tuntuvat minusta erikoisilta. Toki on hyvä, että tauti otetaan vakavasti ja sen leviämistä pyritään kaikin keinoin estämään. Ymmärrän myös, ettei viruksen mahdollisia mutaatioita pystytä myöskään vielä ennustamaan.
Ajatus Wuhanissa jumissa olevien miljoonien ihmisten tämänhetkisistä tunnelmista tuntuu järjettömän ahdistavalta. Miltä kokonaisen kaupungin pysähtyminen mahtaa tuntua, sairauden uhka ja tieto siitä, että pienestäkin kuumeflunssasta joutuu välittömästi eristyksiin valtaviin massasairaaloihin. Vielä kun päälle lisää epätietoisuuden ja WeChatissa kiertävät videot ja viesit - wuhanilaisetkin joutuvat niitä lukemaan. Ajatukseni ovat totisesti heidän luonaan.
Shanghai on reagoinut tartuntavaaraan muun Kiinan tavoin erittäin vakavasti. Kiina todella näyttää mahtinsa ja on laittanut isot rattaat maanlaajuisesti pyörimään. Koulut ovat kiinni ainakin 17.2 asti ja monet työpaikat siirtyvät myös etätoimintaan. Kuumepotilaille on osoitettu omat eristetyt sairaalansa, eivätkä enää esimerkiksi meidän käyttämät expateille suunnatut yksityiset terveydenhuoltopalvelut ota vastaan kuumepotilaita. Käyttämästäni ruokaostospalvelusta tuli viesti, kuinka kotiinkuljetukset ovat täysin ruuhkautuneita. Ostokset pitää maksaa mobiilisti, eikä ovea saa avata ennen kuin kuljettaja on jättänyt ruuat oven taakse. Monilla compoundeilla on alettu myös mittaamaan porteilla kuumetta, samoin tietulleilla. Julkista liikennettä on alettu rajoittamaan.
Seuraamme tilannetta tarkkaan, mutta täytyy sanoa että mielikuva paluusta ja totaalisesta eristäytymisestä saa oloni tällä hetkellä hermostuneeksi ja ahdistuneeksi. Stressaan taukoamatta, että mitä jos jollekin meistä nousee kuume ja on mentävä eristyssairaalaan. Minun mandariinikiinallani ei siellä paljoa keskusteltaisi. Mietin myös, että miten ihmeessä lapset kokevat tämän kaiken palatessamme. Onneksi he ovat sentään tottuneita hengityssuojaimiin. Aloitamme kotikoulun, siitä tulee taas uudenlainen seikkailu. Toivottavasti emme tule aivan mökkihöperöiksi ja pysymme kaikki terveinä.
Kieltämättä ajatus paluulentojen siirtämisestä Suomeen alkaa houkuttaa. Pieni aikalisä ei haittaisi. Tuntuu silti hurjalta ajatella, että omaan kotiin ei kannattaisi mennä, eikä evakkoelämä ja epävarmuus kuulosta myöskään helpoilta vaihtoehdoilta. Meillä on mukana täällä lomalla vain kesävaatteet. Mikäli eristystoimenpiteet ja tartunnat kuitenkin radikaalisti kasvavat, saattaa tämä vaihtoehto tulla ajankohtaiseksi.
Onneksi ulkona puhaltaa nyt Thaimaan lempeä lämmin yötuuli. Parvekkeelle kuuluu meren ja kaupungin ääniä, yöeläinten siritys. Vedän henkeä ja yritän pysyä rauhallisena, keskittyä tähän hetkeen.
Pysykää terveinä,
Elina
Hozzászólások