Moi,
Kaupunki on kaunis ja ikivanha, sen talot ovat rakennettu yhdeksänsataa vuotta sitten kivestä ja kortteleita halkovat tummavetiset kanaalit. Katutason kaupoissa myydään kaikkea mahdollista muovirihkamasta ja silkkihuiveista ruokalajeihin, jotka eivät varsinaisesti houkuttele. Ainakaan paistetut kilpikonnat.
Löysimme muuten kahvilan, jossa sai lähettää itselleen kirjeen tulevaisuuteen. Kirjeet olivat esillä odottamassa niille kirjattua postituspäivää, eikä niihin saanut tietenkään koskea. Mikä ihana idea mihin tahansa kahvilaan. (Jos tunnet jonkun, jolla on oma kahvila, niin ehdota hänelle vastaavaa postiseinää.)
Nyt on meneillään golden week, joka on valtakunnallinen vapaaviikko. Kapeat kadut ovat niin täynnä ihmisiä, että haluamme tulla tänne uudelleen juhlapyhien ulkopuolella. Luulin, että ahdistuisin ruuhkasta, mutta kiinalaiset itse suhtautuvat siihen niin luontevasti, että omatkin hermot ovat pysyneet yllättävän hyvin löysällä.
Monelle maalaisturistille meidän vaaleat lapset ovat olleet kanaaleja suurempi nähtävyys ja olemme taineet päätyä melko monen perhealbumeihin. Kieltämättä hyvin outoa ja hämmentävää.
Terveisiä Suzhoun kujilta,
Elina
PS. Olen ymmärtänyt tämän retken aikana, että minkälaisessa Starbucksien reunustamassa expat-kuplassa todella elämmekään. Kirjoitan tästä varmasti lisää, kunhan arki alkaa taas.
Comentarios