Hei,
Terveisiä täältä eriskummallisesta hotellielämästä. Poikani aloittaa huomenna koulun ja olen kiertänyt kauppoja hankkiakseni hänelle kaiken tarpeellisen tätä varten: koulurepun, goretex-ulkoilupuvun, sisäkengät, penaalin, collegehousuja. Poikani hämmästelee koulupukujen puuttumista ja lyhyitä päiviä, minä tutkin bussireittiä hotellilta koululle. En koskaan kuvitellut hänen lähtevän ensimmäiseen koulupäiväänsä Suomessa hotellihuoneesta, mutta hän suhtautuu asiaan lunkisti.
Tämä tilanne on ollut lapsillemmekin hämmentävä. Mietin, onko tämä niin suuri mullistus, että se piirtyy vahvasti heidän lapsuusmuistoihinsa. Tiedänhän minä, että he eivät tule muistamaan kaikkea. Toivon silti, että nämä kokemukset jäisivät kaiuksi heidän kehittyviin minuuksiinsa. Puskisivat esiin jonain päivänä, kun he keräävät rohkeutta tai kokevat olevansa eksyksissä. Sillä heidän rakennuspalikkansa eivät ole ne tavallisimmat.
'
Kunpa vanhoista valokuvista muistuisi mieleen vuoristopolkujen kirpeä ilma tai turkoosien rantavesien lämpö heidän pienissä jaloissaan.
Muistakaa, rakkaat
Etelä-Carolinan rämeiden varsilla päivää paistattelevat alligaattorit ja soiden tunkkainen tuoksu.
Hevosten kavioiden kopse Charlestonin kaduilla.
Lohikäärmejuhlaan valmistautuva kaupunki ja tuulessa heilahtelevat punaiset lyhdyt.
Että kuljitte Suomen lipun kanssa kulkueessa, jossa juhlistettiin koulun viittäkymmentäkahta kansallisuutta, kaikkia hurraten, kaikkia arvostaen. Kiinalaisen koulun pihalla soi sinä hetkenä Maamme-laulu.
Miten märät jalanjäljet varsinaissuomalaisella mökkilaiturilla ovat piirtäneet teille juuret. Tammelantorilla syödystä mustamakkarasta puhumattakaan.
Te olette kotoisin kaikkialta.
Longsight Lanelta ja Jin Feng Lu’lta
Hotellihuoneista joihin olemme purkaneet laukut,
Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Olette nukkuneet lentokenttien penkeillä pää sylissäni, filippiiniläisen ravintolan nahkasohvalla trooppisessa yössä, kun olemme odottaneet taiffuunissa turmeltuneen lentokentän avautumista.
Hakeutuneet kainaloon yöllä, kävelleet toisinaan kokolattiamattojen, toisinaan marmorin, toisinaan laminaatin yli sänkyyni.
Puikkelehtineet Shanghain liikenteessä, oppineet kulkemaan suoraan mopojen varalta.
Muistaisittepa sen illan, kun sullouduimme ahtaaseen floridalaiseen hotellihuoneeseen, joka oli jäljiltämme hetkessä täynnä hiekkaa. Söimme Publixin sushia sänkyjen päällä ja vasta vuoden vanha pikkusisko tunki salaa poskensa täyteen karkkeja kuin hamsteri, ja isoveli meinasi tikahtua nauruun. (En ole ehkä koskaan ollut niin onnellinen.)
Muistakaa se jännitys, jonka kanssa olette astuneet uusiin kouluihin ja päiväkoteihin, miten olen kuivannut kyyneleitänne omatkin silmät kosteina ja luvannut että kaikki järjestyy. Ja niin on järjestynyt, olette ottaneet paikkanne missä päin maailmaa tahansa. Muistakaa se aina, jos epäilette itseänne.
Ehkä muistatte tämänkin, miten saavuimme Suomeen talvella ilman toppatakkeja jättäen kokonaisen maailman taaksemme ja aloitimme alusta. Kotikoulupäivät hotellihuoneessa ja videopuhelut opettajille Shanghaihin. Sen, miten päätimme jäädä ja päättäväisesti totesimme, että kaikki järjestyy, myös nyt.
Kunpa nämä kaiut muistin kerroksissa näyttäisivät teille suuntaa silloin, kun sitä tarvitsette. Voimaa, rohkeutta ja avaraa sydäntä.
Elina
Comments