”Olen jo nähnyt tämän elokuvan. Katson sitä nyt uudelleen.” Näin ystäväni Tiina kuvaili tilannetta Suomessa, joka tuntuu noudattavan jo kerran Aasiassa kokemaamme tapahtumakuviota. Juuri siltä tämä tuntuu; kuin kaikki alkaisi alusta. Jälleen seuraamme samankaltaisia tilastoja ja uutisia, jotka saivat meidät jo kerran jättämään kotimme.
Rankan alkuvuoden jälkeen viestit Shanghaista ovat kuitenkin jo toivoa täynnä. Ne kertovat kirsikankukista ja hiljalleen toipuvasta, kevään mukana eloon heräävästä kaupungista. Koronavirustilanne on saatu kuriin. Olen ihaillut valtavasti niiden harvojen kaupunkiin jääneiden ystävieni asennetta ja nyt heidän kärsivällisyytensä alkaa tuottaa tulosta.* Heidän kotikoulupäivänsä, käsienpesunsa ja tyyneytensä on viimein palkittu ja kohta on kesä. Kysymys kuuluukin, mitä me voimme oppia tämän kaiken jo kerran kokeneilta?
Medialukutaitoa ja karanteeniurheilua
Kun tartuntatilastot lähtivät tammikuun lopulla nousuun, heräsivät myös paniikinnälkäinen klikkijournalismi, valeuutissivustot, trollit ja sosiaalisessa mediassa kiertävät vaihtoehtoiset faktat. Huhut kiersivät kiinalaisessa somessa eli WeChatissa sekunneissa miljoonien ihmisten puhelimiin. Erikoisia kehotuksia sateli: eräänä lauantaina kaikkien oli pysyttävä sisällä kello viidentoista ja kuudentoista välillä, sillä kaupunki desinfioitaisiin taivaalta käsin. Eteeristen öljyjen kauppiailta löytyi myös koronavirukselta suojelevia öljyjä. Ehkä kurjimpana huhuaaltona koen valeuutiset lemmikkieläimistä viruksen kantajina, millä oli juuri niin surulliset vaikutukset kuin arvata saattaa.
Mitä tekivät Kiinaan jääneet ystäväni? He pitivät päänsä kylmänä ja hankkivat tietoa ainoastaan luotettavista lähteistä. He seurasivat vain virallisia tiedotteita, vaativat chat-ryhmissä kiertäviin kuvakaappauksiin uutislähteitä. Uskomattoman stressaavista olosuhteista huolimatta he eivät panikoineet, mutta noudattivat vakavalla tarkkuudella kontaktin välttämiseen laadittuja ohjeita. Kun ruokalähetti kävi oven takana, odotettiin oven avaamista niin kauan, että lähetti ehti poistua.
Kotikaranteeni koettelee jokaisen hermoja. Lapsiperheissä tilanne vasta mielenkiintoinen onkin. Sekä ruutuajat että kärsivällisyys paukkuvat aivan varmasti. Jos jotain olen oppinut karanteenin viettäneiltä Kiinan ystäviltäni, niin se on tämä: älkää lopettako liikuntaa. Nyt jos koskaan on hyvä aika kokeilla niitä netin kotijumppa –ja kotijoogasovelluksia. Sitä paitsi me täällä Suomessa voimme kyllä aina lähteä kuulokkeet päässä ulos lenkille, sillä puhdasta hengitysilmaa riittää joka päivä. Urheilun ja oman hetken jälkeen seinille hyppeleviä lapsiakin on taas paljon helpompi ymmärtää.
Ykkösosan opetukset
Vaikka nämä tieteisleffaa muistuttavat tapahtumat ovatkin juoneltaan samankaltaisia jo Aasiassa alkuvuodesta koettujen kanssa, on kansalaisten ja yhteiskuntien reagoinnissa eroja. Tämä on ymmärrettävää, sillä eroja on toki myös yhteiskuntien rakenteissa ja väestötiheydessä. Kiinalaiset tuntuivat hyvin nopeasti ymmärtävän, miten virus tulisi vaikuttamaan jollakin tasolla kaikkien elämään. Virus otettiin katukuvassa vakavasti ja ihmiset peruivat uudenvuoden juhliaan jo ennen määräyksiä ja jäivät kotiin. En nähnyt Aasiassa ainuttakaan julkisesti yskivää ja aivastelevaa ihmistä. Sen sijaan jopa vielä viime viikolla törmäsin Tampereen keskustassa avoimesti muutamiin aivasteleviin ja nyrkkiinsä (!!) yskiviin ihmisiin.
Kenties koronaviruksen alkuperästä johtuen siihen reagoitiin aluksi hyvin toiseuttavasti. Kiinalaiset kohtasivat länsimaissa rasismia ja heiltä suljettiin ovia, vaikka he eivät olisi aikoihin Kiinassa olleetkaan. Nyt shanghailaissa expat-ryhmissä kerrotaan, miten kiinalaiset vaihtavat kadun laitaa kun vastaantulija näyttää länsimaiselta. Ilmiön opetus? Ei olla irrationaalisia idiootteja.
Vaikka osa reagointitavoista onkin kulttuurisidonnaisia, on hamstraus koko maailmaa yhdistävä reaktio. Tutkijat selittävät tätä hallinnan tunteella; voin tehdä edes jotain kun hamstraan vessapaperia perheelleni. Tässä on mielestäni jotain syvästi inhimillistä ja sitä hyvin kuvaavaa, miten ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia missä päin maailmaa tahansa. Tutkijat selittävät tätä myös mallintamisella ja joukkoilmiöllä. On tärkeää muistaa, että juuri vessapaperin hamstraaminen on ilmiönä alun perin lähtöisin Hongkongiin levitetyistä valeuutisista. Vaikka ”uutiset” vessapaperin loppumisesta paljastuivat valheeksi, hamstrausilmiö jäi. Tämä jos mikä on malliesimerkki valeuutisten voimasta.
Jonkinlaisen kotivaran hankkiminen on ilman muuta järkevää, sillä kukaan tuskin haluaa tällä hetkellä liikkua päivittäin täpötäysissä ruokakaupoissa. Mahdollisuuksien mukaan julkisten tilojen välttäminen on hyvä tapa huomioida muut.
Taudilta suojaavien välineiden hamstraaminen tuntuu nyt erityisesti dejavu’lta. Siinä missä Thaimaassa ollessani katselin aasialaisturistien tyhjentävän apteekkeja hengityssuojaimista, luen nyt suomalaisia uutisia loppuunmyydyistä käsidesipakkauksista. Yhteistä näille tuotteille on se, että kummankaan ei ole tieteellisesti todistettu torjuvan tehokkaasti virusta – ainakaan yhtä tehokkaasti kuin kunnollisen saippuapesun. Yhteistä on myös se, että näiden tuotteiden varastoiminen vaikuttaa jossakin vaiheessa suojausvälineiden saatavuuteen hoitohenkilökunnalle ja riskiryhmille.
Kiinan keskushallinto linjasi jo virustilanteen alkuvaiheessa, että suojatuotteilla rahastaminen on rangaistava teko ja alkoi rajoittaa tuotteiden ostoa niin, että niitä riittäisi kaikille. Täällä käsidesipakkauksien hinta on noussut rajusti. Me voisimmekin kuluttajina pohtia, tarvitsemmeko varmasti juuri käsidesiä, vai voisimmeko huolehtia käsihygieniasta saippualla.
Karanteenitkin loppuvat aikanaan
Koronavirukselle naureskelijoihin ja ”en pelkää yhtään” rehentelijöihin en juuri Aasiassa törmännyt. Kyllä minäkin pelkään Suomen sairaaloiden hoitokapasiteetin ja erityisesti iäkkäiden ja perussairaiden läheisteni puolesta. Toimikaamme siis kuten THL:n pääjohtaja käänteisessä esimerkissään farssimaisella esiintymisellään näytti: jäädään kotiin jo pienessäkin flunssassa, ei käytetä nenäliinoja uudestaan ja vältetään koskemasta kasvoihin.
Kiinaan jääneiden ystävieni terveiset olisivat meille varmasti nyt seuraavat: pitäkää huolta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistanne sekä muistakaa, että karanteenitkin päättyvät aikanaan. Muistetaan vaikka Wuhanissa synkimpinä karanteenihetkinä naapuruston ikkunoista joukolla kaikunut huuto ”Wuhan jiayou” – ”Wuhan, lisää öljyä liekkeihin”. Urheilukisoissa käytetyn fraasin viesti oli selvä: anna tulla, me kestämme kyllä.
Nyt tämä elokuva täytyy katsoa loppuun, toivottavasti nopeasti ja viimeisen kerran. Siihen asti pidetään pää kylmänä ja nostetaan medialukutaito tärkeäksi kansalaistaidoksi (kurkatkaa vaikka Emmi Nuorgamin kokoamat ohjeet koronasta viestimiseen). Pestään käsiä saippualla ja vedellä, jäädään kotiin kun voidaan, vaikka se tylsää onkin. Jiayou – jaksetaan mekin. Lusitaan tämä nyt loppuun kärsivällisyydellä, muut huomioiden ja vaikka sillä suomalaisella sisulla. Tännekin tulee päivä, jolloin elämä hiljalleen normalisoituu. Ja vaikka täällä ei ole vielä kirsikankukkien aika, puskevat krookukset esiin puutarhojen pientareilta.
- Elina
PS. Ja koska kuulutin juuri lähteiden perään, niin tässä linkit tekstissä käyttämiini viittauksiin:
https://time.com/5793363/china-coronavirus-covid19-abandoned-pets-wuhan/
* Tiedostan ilman muuta omat etuoikeuteni ja että vain hyvin pienellä prosentilla Kiinassa asuvilta oli mahdollisuus poistua maasta pahimmaksi ajaksi. Oman kokemusmaailmani ja viiteryhmäni vuoksi puhun tässä kirjoituksessa "kaupunkiin jääneistä" ja viittaan heillä vapaaehtoisesti jääneisiin ystäviini, mutta samalla arvostan toki aivan koko väestön panosta taistelussa virusta vastaan.
ความคิดเห็น