Moikka,
Tiedätkö, kun joskus käy niin, että sitä oikein ajatuksissaan valmistautuu kohtaamaan jotain, mutta sitten tapahtuessaan tämä kuitenkin lyö ällikällä? Näiden viiden täällä viettämämme päivän aikana minulle on käynyt juuri näin muutamien asioiden kohdalla, joista olin jo lukenut melkein kaikista Kiinaan sijoittuvista expat-blogeista hihitellen ja ihmetellen.
Sitten ajattelin, että no minäpä tiedän tämän jo, enkä hämmästy enää. Saatat arvata, että väärässä olin.
Ja silti en voinut olla Ikeassa tuijottamatta sänkyihin käpertyneitä ihmisiä, jotka onnellisen oloisena ottivat kaiken ilon irti pehmeistä sängyistä keskellä ihmisvilinää. Siinä he nukkuivat sikeästi. (Täytyy myöntää, että jetlagissani minäkin olisin oikein mielelläni etsinyt vapaan sängyn ja vaipunut uneen. Muu perhe olisi voinut kiertää kaoottisen neljäkerroksisen huonekaluliikkeen läpi tuskanhiki otsalla sillä välin, kun minä olisin voinut ottaa pienet päiväunet.) Eilen ajoimme lounasaikaan rakennustyömaan läpi ja useampi työmies oli heittäytynyt kadulle nukkumaan peltipala alustanaan.
Päiväuni-ilmiö toistui kauppakeskuksen tyhjissä liiketiloissa ja penkeillä. Lounastauon päätteeksi moni oli päättänyt ottaa tehopäikkärit. Bussipysäksit tähän tarkoitukseen oivia ovatkin! Täytyy myöntää, että vaikka olin kuinka lukenut Kiina-blogeja ja nähnyt näitä nukkujia, joudun jatkuvasti aivan tietoisesti päättämään olemaan tuijottamatta.
En minä kuitenkaan kaikesta ylläty, vaan joihinkin asioihin olen osannut ihan oikeasti suhtautua täysin tyynesti expat-ystävieni tarinoiden ansiosta. Esimerkiksi siihen, miten monta henkilöä tarvitaan korjaamaan yksi televisio. Tämä jo neljäpäiväinen, kuuden henkilön tutkima prosessi jatkuu taas tänään. Olen asian suhteen täysin zen. (Toki tähän saattaa vaikuttaa se, että en katso juurikaan televisiota.) Lämminvesivaraajamme tuli tosin kuntoon jo yhdessä päivässä ja kolmen ihmisen (usean) käynnin voimin.
Mahdatkohan muuten nyt ajatella, että olenpa epäkohtelias tuijottaessani näitä päiväunistaan nauttivia. Olet oikeassa, tuijottaminenhan on epäkohteliasta. Minunhan se pitäisi tietää, sillä yksi niistä asioista, joista olin kyllä kuullut, mutta joka silti hämmentää, on tuijottaminen. Täällä kansainvälisessä Minhangissa niin ei tapahdu, mutta esimerkiksi jo edellä mainitsemallani Ikea-reissulla tuijotusten määrästä ei tullut loppua. Moni tuijotti lapsia ystävällisesti hymyillen, mutta minä taas sain osakseni melko monia päästä varpaisiin -skannauksia ja tämä tuntui hyvin epämukavalta. Olen yleensä hyvin sinut itseni kanssa, mutta kyllä kieltämättä aloin heti tahtomattani miettiä, että mitähän he minussa katsovat ja mikä minussa mahtaa olla vialla.
”Shanghaissa mitään ei tehdä nopeasti ja joskus vain yhden asian tekemiseen menee koko päivä. Myös omalla kohdalla." Olen kuullut tämän toteaman useasti, mutta silti arvioinut melkein kaikki asioiden hoitamiseen liittyvät aikataulut täällä aivan pieleen. Lähes niin optimistisen pieleen kuin vain voi arvioida, varsinkin jos on kyse automatkoista. Tai ihan vain ilmanpuhdistinten ostamisesta, lounaspaikan löytämisestä tai ruokakaupassa käymisestä. Yhdestä kaupasta ostetaan osa ruokatavaroista, toisesta osa, kolmannesta loput. Tässä valtavien välimatkojen, loputtomina matelevien ruuhkien ja hitaan toiminnan jättiläismäisessä kaupungissa asioiden hoitaminen nyt vain kestää. Enkä minä voi nopeuttaa tapahtumien kulkua yli miljardin ihmisen ja tuhansia vuosia vanhan kulttuurin maassa, ainoastaan sopeutua siihen, että to do-listalta toteutetaan tehtäviä yksi tai kaksi päivässä.
Joka päivä mieli täyttyy niin hämmästyttävillä asioilla, että olen iltapäivällä jo aivan ylikuormittunut. Olen esimerkiksi keittänyt kahvia ilman kahvipannua ja maanantaina unohdin poikamme koulussa käydessämme puolet englanninkielisistä sanoista. En osaa muuntaa renminbeja euroiksi ja meinasin ostaa vahingossa neljänkympin konetiskitablettipussin. Kielimuuri väsyttää minua niin paljon, että aion jo ensi viikolla selvittää minkälaista opetusta on tarjolla. Tämäkin on asia, jonka kyllä tiedostin etukäteen, mutta joka silti yllättää nyt minut voimakkuudellaan.
Tämä hämmästyttävien ja kummastuttavien asioiden lista tulee varmasti jatkumaan seuraavissa kirjeissä, sillä sitä elämäni täällä juuri nyt on. Jatkuvaa opettelua ja ihmettelyä.
Toivottavasti sinulle kuuluu kaikkea hyvää, palataan pian!
Elina
PS. Ai niin, klassikko eli miesten napapaidoiksi rullatut t-paidat ovat myös täyttä totta. Ei enää edes hetkauta. Täällä on niin kuuma, että ehkä mekin alamme rullailemaan.
Comments