top of page
Search
Writer's pictureElina U.

MILTÄ TUNTUU TEHDÄ MUUTTOA MAAHAN, JOTA EI TUNNE?

Updated: Jul 2, 2018



19.4.2018

Hei,


Ensimmäinen kirjeeni kertokoot Suomesta, sillä täällä on koko tarinan alku. Haluan kertoa, mitä on meneillään juuri nyt. 


Huhtikuun sumuinen harmaus, keväinen katupöly ja eteisessä hiekkaa tiputtavat kumiset kuravaatteet. Tavallinen arki tuntuu erilaiselta kun siihen lisätään tieto mahdollisesta lähestyvästä muutosta. En ole keväistä ihmistyyppiä, mutta tänä keväänä astun tuon tuosta metsäpoluille sulavan lumen joukkoon ja kuuntelen hiljaisuudessa tippuvan veden ääntä ja takaisin tulleita muuttolintuja. Haluan tallentaa näitä paikkoja mieleeni ja hengitän puhdasta ilmaa. Kaikki sanovat, että en osaa vielä kuvitellakaan miten paljon tulisinkaan arvostamaan tätä puhdasta hengitysilmaa Kiinan jälkeen ja minua vähän pelottaa.


Mielessä on tehtävälistoja rokotuksineen ja muuttolaatikkoineen, täytettäviä papereita pinoittain ja pakahduttava tarve koota kaikki rakkaat ihmiset täällä lähelle. Istua iltaa yhdessä, viettää pitkiä lounaita, halata mummuja ja sopia lapsille kymmeniä leikkitreffejä. Koiravanhuksemme tassuttelee hiljaista tahtiaan edelläni metsäpolulla ja luopumisen suru hulmahtaa jo terävänä yli. Onko tämä ihan hullua, mitä ihmettä olemme tekemässä?


Ulkomaille muuttaminen on pitkä prosessi, yleensä ainakin. Aika ensimmäisestä puhelusta viimeiseen pakattavaan matkalaukkuun on suorastaan mateleva, epävarma ja turhauttavakin. Se saapui keskelle kiireistä tammikuuta, puhelu, tällä kertaa. Taisin sanoa, että enpä tiedä, ehkä ei, ja jatkoin jonkun tavanomaisen esseen kirjoittamista. Kuitenkin jo samana iltana tiesin, että kyllä minä lähtisin, jos hän pyytäisi ja näppäilin tietokoneen hakukenttään ”Kiina”.

Istuimme mieheni kanssa tammikuun iltoina pöydän ääressä kirjoittaen paperille plussia ja miinuksia mahdollisen muuton suhteen. Aivan eri vakavuudella kuin muuttaessamme USA:han. Olihan maa silloin hieman tuttu meille molemmille entuudestaan, puhuimmehan englantia, ymmärsimme kirjaimet ja moni asia tuntui selkeältä. (Ja kaikesta huolimatta muutto silloinkin oli enemmän täynnä kiemuroita, byrokratiaa, kulttuurishokkia ja kaikkea mahdollista kuin onneksi osasimme arvatakaan. Ja silti lopulta parasta ikinä.) Jos meillä ei olisi entuudestaan ollut positiivista kokemusta ulkomaille muuttamisesta perheenä, niin epäilen vahvasti, että emme olisi uskaltaneet lähteä prosessiin mukaan.


Olen tämän Kiinaan lähdön kevään aikana piirtänyt mieleeni kuvaa maasta, josta tiedän vain muiden tarinat. Miltä siis tuntuu tehdä muuttoa pois kotimaasta, jonnekin missä ei ole koskaan käynytkään? Haikealta. Jatkuvilta hyvästelyiltä ja kaikkihan tietävät miten hirveitä ne ovat, jäähyväiset. Yllättävältä itkunpuuskalta metsäpolulla.


Mutta kuitenkin samalla siltä kuin odottaa vuoristoradan vaunussa ensimmäistä hurjaa vauhdin sukellusta raiteiden naksahdellessa


Valmiilta, innostuneelta, 


painava jännitys vatsan pohjassa asti


ja kohta mennään





-Elina

228 views0 comments

Recent Posts

See All

KOTONA

Comments


bottom of page