8.7.2018
Hei sinä,
Kirjoitan tätä kirjettä vihdoin sieltä mistä olen luvannut: Shanghaista. Saavuimme tänne aamulla. Yritin kurkkia malttamattomana penkkirivin yli lentokoneen ikkunoista kaupunkia, mutta lasit menivät huuruun ilmankosteudesta ja pilvet peittivät näkyvyyden. Heti lentokentän ovilla vastassa oli niin kuuma ilma, että se muistuttaa höyrysaunaa tai uimahallia. Enkä edes liioittele.
Nyt toivon, että olisin nukkunut lentokoneessa. Oli outoa lentää ilman lapsia, vastata vain omasta syömisestään ja pissahädästään, uppoutua kirjaan ja miettiä, minkä elokuvan katsoisi seuraavaksi. En ole koskaan ollut fyysisesti näin kaukana lapsistamme ja yritän aktiivisesti olla ajattelematta välimatkaa. Jossain Venäjän yllä katsoin Joy-nimisen elokuvan, jossa sanottiin, että "Time goes forward, time goes backwards, time holds still." Ja juuri silloin lentokoneessa minä tunsin sen saman: kuinka aika meni viimein eteenpäin, se kulki nyt tuhat kilometriä tunnissa, hidasteltuaan puoli vuotta paikoillaan ja pysyteltyään välitilassa.
Millainen Shanghai sitten on? Kaupunki on niin suuri, että sitä on vaikea hahmottaa. Ensimmäisenä on kuitenkin mainittava kaskaat. Ne sirittävät puissa yhteisestä sopimuksesta ääntään aaltomaisesti voimistaen ja hiljentäen. Niiden ääni on niin voimakas, että sen voisi luulla tulevan kaiuttimista tai rakennustyömaalta. Kaupungin värit näyttävät filtteröidyiltä, kaikkialla leijailee juuri ja juuri huomattavasti näkyvä helteinen usva. Vierekkäiset kadut voivat olla täysin erilaisia, loisteliaista ja moderneista siirrytään kuin huomaamatta hyvin vaatimattomaan ja ränsistyneeseen. Sama toimii toisin päin. Kiinalaiset liikkuvat nopeasti, minä tunnen oloni ihmisvilinässä kömpelöksi ja liian verkkaiseksi. Minun on pakko yrittää muuttaa tapaani ja rytmiäni kävellä kadulla vikkelämmäksi, sillä muuten jään vielä jonain päivänä odottamaan hymyilevänä nyökkäilen, että koko Shanghain väki saa mennä ohitseni kadunkulmasta. On oltava nopea, sujahdettava vapaana olevaan tilaan ja käveltävä. Liikkeen suunta on sentään jo minullekin selvä - kaikkialle.
Terveisiä täältä,
Elina