Eräänä perjantaina kuljimme puiston halki Yu Gardeniin, kun huomasimme maahan maalatut kirjoitusmerkit. Niitä maalasi vanha mies pitkällä siveltimellä, jonka hän kävi aina välillä kastamassa suihkulähteeseen ja jatkoi maalaamistaan. Ympärille pysähtyi ihmisiä, he lukivat maahan muodostuvaa kirjoitusta hymy huulillaan ja sitten jatkoivat matkaansa.
Minä en ymmärtänyt merkeistä ainuttakaan, tunnistanhan vain ihmisen, käännöksen ja rahan kiinalaiset merkit. Silti nuo aurinkoisen aamupäivän ilmaan haihtuvat tuntemattomat ilahduttivat myös minua vielä pitkään. Mies jatkoi maalaamistaan, rauhallisin vedoin hän hahmotti katuun jälkiä, jotka kertoivat ehkä jostain arkisesta tai ehkä rakkaudesta, teen juonnista tai vanhuudesta. Olisi ollut hauskaa kysyä, että mitä maassa lukee.
Kotona kirjoitin Googleen ”water calligraphy in China” ja löysin tulosten joukosta tietoa tästä kirjoituksen muodosta, josta en ollut ennen kuullutkaan. Opin, että dishu on tämän taiteen lajin kiinankielinen sana. Tapa on ilmeisesti melkoisen uusi, ja se on levinnyt muualle Kiinaan 90-luvun Pekingissä. Theculturetrip.com –sivuston mukaan tässä traditiossa on kyse sekä sosialisoinnista että maalaajan omien tavoitteiden täyttämisestä. Ja onhan puisto tilana tosiaan yhteisöllinen, taiteilija jakaa maalaamansa sanat niiden kanssa, jotka tuohon tilaan sattuvat. Kirjoitukset ovat olemassa vain hetken niille, jotka ne sattuvat näkemään, ja sitten jatketaan matkaa. Dishu on ilmeisesti erityisesti hauskanpitoa, vanhemman ikäluokan mieleinen harrastus. Kaikki maalaajat ovat samalla viivalla ja jakavat saman tilan yhteiskuntaluokasta tai taustasta riippumatta. Ja voin kuvitella helposti mikä tässä ; mikäs sen rentouttavampaa kuin runoilla katukivetykselle vesikirjaimilla, joita ei tarvitse sommitella loputtomiin, sillä ne haihtuvat joka tapauksessa muutamassa minuutissa ilmaksi.
Ehkäpä kokeilen, liityn jonain aamupäivänä compoudimme taijia harrastavien eläkeläisten seuraan ja alan maalata suomeksi runoja suihkulähteen viereen. ;)
Elina
Comments